Tässä eräänä päivänä huomasin että minulla on viikonloppu kokonaan itselleni ilman mitään sovittua ohjelmaa, joten hieman asiaa mietittyäni pakkasin Triumphin laukut ja käänsin eturenkaan pohjoista kohti ajatuksena että jos keliä on niin ajan kauaksi ja jos ei niin käyn yön yli retkeilemässä jossain kivassa paikassa – esimerkiksi vaikkapa Hossassa.

Lähdin ajamaan nelostietä pohjoiseen Jyväskylästä, Viitasaaren jälkeen käännyin sinistä tietä itään, Keiteleen kautta Iisalmeen. Iisalmesta vitostietä Kajaaniin. Kajaanissa pidin ensimmäisen tauon ja söin, tankkasin ja kävin kaupasta ostamassa retkiruokaa, tämän jälkeen jatkoin Suomussalmen kautta Hossaan. Matkaa kertyi 500km

Hossaan saavuttuani ensimmäisenä pysähdyin ottamaan vettä lähteestä, jossa on minun mielestäni maailman parhaan makuinen vesi. Kyseinen lähde on tien vieresssä noin puolessa välissä luontokeskuksen ja jatkonsalmen telttailualueen välillä.

Hossan kansallispuistossa voi matkalainen yöpyä Jatkonsalmen telttailualueella. Tämä on yksi minun lempparipaikkojani. Alueella on hyvin tilaa ja hiljaista, järven rannassa on pitkä pätkä aluetta josta voi valita mieleisen paikan leiriä varten. Auton tai minun tapauksessa moottoripyörän saa teltan viereen. Alueella on useita tulentekopaikkoja, laituri kajakin tai kanootin vesillelaskua varten ja huussi.

Reissupäivä alkoi olla jo nukkumista vaille taputeltu. Kömmin hyttysteltan suojiin verenimiöitä karkuun ja eikä aikaakaan kun olin jo sikeästi unten mailla.

Aamuaurinko herätti reissumiehen hyvin nukutun yön jälkeen. Yöllä oli satanut hieman vettä, mutta kuivana pysyi mies ja matkatavarat.

Aamukahvin ja aamupalan jälkeen pakkasin leirin ja lähdin ajamaan Pistolehdontietä luoteeseen. Tämän tien varrella on kiva lampi nimeltä Kirkasvetinen ja nimensä mukaisesti vesi on erittäin kirkasta, kuva ei tuo oikeutta veden kirkkaudelle kun harmaat pilvet tummentavat veden pintaa, mutta kun veden alle sukeltaa, siellä näkee todella kauaksi. Olisi pitänyt älytä ottaa uimalasit mukaan. Aamu-uinti oli virkistävä ja vesi yllättävän lämmintä.

Kotimatka

Aamutoimien ja peseytymisen jälkeen katselin masentuneena sääkarttaa. Pekka Pouta lupasi koko suomeen vihaisia mummoja tikareiden kanssa ja pilven täydeltä sadetta.

Päädyin lähtemään kotimatkalle, mutta en halunnut palata suorinta tietä, vaan päätin ajaa kotiin Via Kareliaa – runon ja rajan tietä. Matkailureitti myötäilee suomen ja venäjän rajaa Ilomantsista Sallaan, ja tämä tie pitää kyllä joskus ajaa kokonaisuudessaan. Tällä kertaa matkaan kuului Via Kareliasta Hossa–Nurmes-väli, ja voin suositella näitä itärajan teitä lämpimästi kaikille. Todella miellyttävä ajaa verrattuna esim. vitostiehen.

Ylläolevat kuvat on otettu viitisenkymmentä kilometriä ennen Kuhmoa. Vähän tämän jälkeen sää muuttui ja alkoi sataa. Sadetta kesti kotiin asti, 350 kilometriä. Minulla oli sadeasu mukana, mutta paraskaan sadeasu ei kaatosateessa pidä kuivana loputtomiin, ja jo parin sadan kilometrin jälkeen olin litimärkä päästä varpaisiin. Harmikseni ei tullut otettua kuvia matkalta kun piti keskittyä huonossa kelissä ajamiseen.

Hauskana tapauksena Kuopion moottoritiellä tuli jenkkiautoletka vastaan, varmaan Pieksämäen Bigwheels tapahtumasta tulossa. Yhdessä näistä jenkeistä oli avokatto alhalla. Olisi hauska nähdä kuinka täynnä vettä auton ohjaamo oli.

Saavuin kotiin Jyväskylään vähän ennen puoltayötä. Mukava pieni reissu.